Pakko myöntää, että ihan aina en ole ollut aamulennosta näin innoissani. Yleensä pyrin välttämään heräämistä ennen seitsemää. Nyt seison laukku kädessäni Helsinki-Vantaan lentokentällä puoli kuudelta. Tunnelma on kutakuinkin sama kuin vuonna 1978, jolloin lensin äidin ja isän kanssa ensimmäistä kertaa sinivalkoisin siivin Malagaan. Jännittää, mutta ei samalla tavalla kuin neljävuotiaana. Enemmän mietin tätä poikkeuksellista vuotta, joka tuntuu välillä kuin epätodelliselta unelta.

Minäkin olen elänyt ristiriitaisen uutistulvan keskellä ja yrittänyt toimia oikein. Olen ostanut pakettikaupalla kertakäyttömaskeja ja pulloittain desinfiointiainetta. Olen pessyt käsiä niin, että niistä kuoriutuu pian nahka. Olen välttänyt tiiviitä väkijoukkoja ja pitänyt puolentoista metrin turvaväliä kaupan kassajonoissa.

Yhdestä periaatteesta olen kuitenkin pitänyt maaliskuusta saakka kiinni: en ole linnoittautunut kotiin, enkä aio tehdä sitä vastaisuudessakaan. Haluan käyttää kotimaisten yritysten palveluja ja tuotteita. Haluan varmistaa omalta osaltani, että Suomi pysyy tämän katastrofaalisen vuoden ja konkurssiuutisten keskellä edes jotenkin pystyssä. Rakastan matkustamista, mutta olen suosinut tänä vuonna lähikohteita ja pyrkinyt reissaamaan vastuullisesti.

Paniikin lietsomisen sijaan olen hyödyntänyt maalaisjärkeäni. Sillä pärjää yllättävän pitkälle.

”En keksi, miten turvallisuudesta voitaisiin huolehtia paremmin”

Keskustelupalstoilla ja mediassa on puhuttu viime aikoina paljon maskien käytön laiminlyömisestä. Lentokentällä uutiset tuntuvat absurdeilta: jokainen lähtöaulassa, check in -tiskeillä ja turvatarkastuksessa oleva on suojautunut kasvomaskilla.

Finnair on lähettänyt muistutuksen turvaohjeista jo paria päivää ennen lentoa. Niissä kehotetaan tekemään check in jo kotona netin kautta, jolloin kentällä vältetään jonojen muodostumista tiskeille. Omaa matkustusrutiiniani tämä ei sinänsä muuta: olen kirjautunut lennolle omatoimisesti ennenkin. Vanhan kaavan mukaan sujuu myös ruumaan menevien matkatavaroiden kirjaaminen. Ensin haen tunnistelipukkeet lähtöaulan Bag drop -automaatista, sitten vien laukun omatoimisesti matkatavarahihnalle, skannaan lipukkeen viivakoodin ja lähetän pakaasin matkaan.

Ennen turvatarkastusalueelle siirtymistä annostelen käsidesiä automaatista ja skannaan matkalippuni. Turvavälit pysyvät jonossa kivasti ja kaikilla on kasvomaskit. Varsinaisessa turvatarkastuksessa en huomaa sinänsä mitään eroa entiseen. Läppärit, kännykät, käsidesipullot ja muut nesteet nostellaan laatikoihin ja tuupataan hihnalle.

Hiljaista lentokentällä on. Lähtevien lentojen listaa selatessa poikkeustila konkretisoituu. Se tuntuu hiukan haikealtakin. Mietin niitä monia kertoja, jolloin terminaalissa on ollut iloinen pulputus ja ravintoloissa on voinut aistia lähdön tunnelman. Nyt meitä matkailijoita kävelee omille lähtöporteilleen harvakseltaan. Etäisyyksistä, kasvomaskeista ja käsihygieniasta muistuttavia kuulutuksia tulee sen sijaan tiuhaan.

En oikein keksi, miten turvallisuudesta voitaisiin enää huolehtia paremmin.

Tämän takia koronan tarttumisriski koneessa on niin pieni

Lappiin on onneksi lähdössä väkeä ihan kivasti. Lentovirkailijat ohjeistavat kuulutuksin, että koneeseen siirrytään osissa, jotta turha tungos vältetään. Jokainen matkustaja saa vielä THL:n lapun, jossa kerrataan turvasuositukset ja annetaan ohjeet siltä varalta, että matkustaja epäilee saaneensa COVID-19-tartunnan. Mukana on myös Helsinki-Vantaan ohjelappu, jossa on kartta lentokentän terveyspisteeseen.

Koneessa saamme Clean kit -kuoren, jonka sisällä on Kyrö Distilleryn käsidesiä ja desinfiointipyyhe istuimen pöytää ja muita pintoja varten. Matkustajille kerrotaan myös, että lentokoneen pintoja desinfioidaan tavallista useammin. Turhaa liikkumista kehotetaan välttämään, mutta vessassa saa toki käydä.

Muistan, että pandemian alussa suhtauduin lentokoneisiin epäillen. Pelkäsin, että pöpöt leviävät pienessä tilassa. Sitten silmiin osui useampia lehtiartikkeleja, joissa ilmailun asiantuntijat avasivat lentokoneen ilmanvaihtoa havainnekuvien avulla. Niiden mukaan matkustamon ilmaa kierrätetään tehokkaiden suodattimien kautta niin, että vanha ilma poistuu lattiatasosta ja uutta tulee tilalle matkatavarahyllyjen kohdalta. Kun tähän lisää vielä lentojen kasvomaskipakon, koronatartunnan todennäköisyys lennolla on hyvin pieni.

Maskin kanssa on muuten yllättävän helppoa hengittää koneessa. Maalaisjärjellä päättelen, että tämä johtuu varmaankin lentokoneen viileästä ja kuivasta ilmasta. Toki on vaikea sanoa, miten pidempi lento sujuisi. Nyt liitelemme yläilmoissa vain 1,5 tuntia.

Sesongin ulkopuolella matkustamisesta hyötyvät kaikki

Levillä saan nauttia upeasta ruskaloistosta kokonaiset viisi päivää. Paikalliset yrittäjät kiittelevät, että suomalaiset ovat löytäneet tänä vuonna Lapin. Syysretkeilijöitä on paljon liikkeellä Levilläkin, mutta päivän valjetessa patikoijat hajaantuvat kukin omiin suuntiinsa.

Tekemisen puutteesta pohjoisessa ei tarvitse kärsiä lumettomaan aikaankaan. Ehdin käydä hotellissa vain nukkumassa, sillä päivät menevät ulkoillessa. Nousen gondolilla ihastelemaan Levin Huippupolun maisemia, vaellan Muonion Särkitunturissa, käyn issikkavaelluksella ja melon pitkin Ounasjokea. Mahdollisuuksia tuntuu olevan melkein enemmän kuin talviaikaan. Vai onko vain niin, että sitä jumittuu hiihtolomareissuilla liiankin helposti mäkeen ja laduille?

Turvaetäisyyksien toteutumisesta Lapissa ei ainakaan tarvitse murehtia. Tungosta ei pääse syntymään iltaisin edes ravintoloissa, joissa pöytien väliin on jätetty tilaa tai ihmisiä sijoitetaan istumaan etäämmälle toisistaan. Sirkan kylällä sijaitsevan hotellin ikkunasta pääsen tarkkailemaan myös iltaelämää: pubit ovat auki, mutta asiakkaita soljuu sisään harvakseltaan. Ehkä lomailijat haluavat olla varovaisia tai sitten ruskareissut vain poikkeavat villistä after ski -perinteestä.

Itse haaveilen jo talvilomastakin Lapissa, mutta hiihtolomaviikolla en aio pohjoiseen lentää. Lentojen ja majoitusten hinnat tippuvat heti, kun siirrytään maaliskuun puolelle. Muutama vuosi sitten buukkasin lennot Kittilään tammikuun alussa ja meininki oli sama: saimme miehen kanssa lasketella rinteitä usein melkein kaksistaan.

Koronan myötä sesongin ulkopuolella matkustaminen tuntuu entistä paremmalta ajatukselta. Tiedän, että siitä olisivat kiitollisia monet Suomen matkailuyrittäjätkin. Kalenterista on löydyttävä muitakin loma-ajankohtia kuin heinäkuu, joulu ja viikot 8–10.

Paluulennolla kasvomaskin sisään vierähtää pari kyyneltä siinä vaiheessa, kun koneessa kuulutetaan: ”Mukava nähdä sinua jälleen Finnairin lennolla”.

Niin teitäkin. Toivottavasti näemme pian uudestaan!

Lue lisää Levin matkasta ja muista kohteista Sannan blogista.