Kymmenen kysymystä ATR 72-500 -sarjan koneistamme
Matkaa kanssamme tutustumaan Finnairin laivastoon konetyyppi kerrallaan. Nyt vuoronsa saa Finnairin koneperheen pienin kone, ATR 72-500 -potkuriturbiinikone, jota Finnairille liikennöi Norra. ATR-koneiden lentokelpoisuudesta vastaava asiantuntija Karoliina Parhiala vastaa kymmenen kysymykseen, jotka paljastavat koneen keskeiset ominaisuudet ja sen tärkeän roolin laivastossamme.

Finnairin laivasto koostuu noin 80 lentokoneesta, joista kaksitoista on ATR 72-500 -koneita. ATR 72 -koneet ovat kuuluneet Finnairin laivastoon jo pitkään, sillä Finnairin silloinen tytäryhtiö Karair otti koneen ensimmäisenä käyttöön lokakuussa 1989, mikä oli vain vuotta myöhemmin kuin kyseinen konetyyppi suoritti ensilentonsa vuonna 1988. Nykyään uudemman sukupolven kahtatoista ATR 72 -konetta liikennöi Finnairille Norra, eli Nordic Regional Airlines.
Yhdeksän vuotta Norralla työskennellyt Karoliina Parhiala, Fleet Manager tekee töitä jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaatiossa. Jatkuvalla lentokelpoisuuden hallinnalla tarkoitetaan muun muassa lentokoneen huolto-ohjelmien laatimista ja ylläpitoa sekä huolehtimista, että huollot suoritetaan ajallaan. ATR-koneen asiantuntijana Karoliina vastaa nyt kymmeneen kysymykseen.
1. Milloin ensimmäiset ATR 72 -koneet tulivat Finnairille ja miten paljon Finnairilla on kyseisiä koneita nykyään?
“Ensimmäiset ATR 72 -koneet nähtiin Finnairin lennoilla jo vuonna 1989 Karairin liikennöiminä. ‘Pikkukakkosia’, eli pienempiä, noin 40-paikkaisia ATR 42 -koneita Finnair oli lentänyt jo vuodesta 1986. Karairin jälkeen Finnair ja sen eri tytäryhtiöt ovat liikennöineet ATR 72 -koneita. Nykyään Finnairilla on 12 uudemman sukupolven ATR 72-500 -konetta, joita Finnairille operoi yksinomaan Norra.
ATR-koneen suunniteltu elinikä on 70 000 lentoa ja/tai lentotuntia. Riippuen koneen käyttöasteesta, tuo 70 000 voi kestää jopa 40 vuotta. Finnairin nykyisen ATR-laivaston nuorin kone, 2012 valmistunut OH-ATP, on siis lähellä elinikänsä puoltaväliä.”
2. Mitkä ovat koneen mitat? Paljonko kone painaa?
“ATR 72-500 -koneen pituus tutkakuvusta takakartion päähän on 27,17 metriä ja siipien kärkiväli 27,05 metriä. Maavara tyhjällä koneella on noin 0,6 metriä. Tyhjänä kone painaa noin 13 tonnia ja täytenä matkustajien ja rahdin kanssa 10 tonnia enemmän.”
3. Kuinka monta matkustajaa ATR 72 -koneiden kyytiin mahtuu? Entä kuinka monta lentäjää ja matkustamohenkilökunnan jäsentä lennoilla yleensä työskentelee?
“Meidän laivastossamme ATR 72 -konetta on kahta eri versiota: seitsemässä koneessa on 68 asiakaspaikkaa ja viidessä 70 asiakaspaikkaa. Molemmissa versioissa ruumatilat ovat samankokoiset. Lentoja liikennöi aina kaksi lentäjää ja kaksi matkustamohenkilökunnan jäsentä.”
4. Minkälaisiin kohteisiin ATR-koneilla lennetään? Minne lyhimmillään ja minne pisimmillään?
“ATR:llä lennetään pääasiassa kotimaan, Pohjoismaiden sekä Baltian maiden kohteisiin. Esimerkiksi heinäkuussa 2025 lensimme ATR-koneilla 26 eri kohteeseen Suomessa, Norjassa ja lähistöllä. ATR:n lyhin, mutta samalla myös liikennöidyin reitti, on Helsinki–Tallinna–Helsinki, jonne lentoaika on enintään 30 minuuttia per suunta. Koneen pisimmät reitit puolestaan ovat Norjaan, joista Tromssaan lennämme 2 tuntia 50 minuuttia ja Bergeniin 2,5 tuntia.”

5. Mitkä ovat koneen enimmäislentokorkeus ja matkanopeus? Entä mikä olisi pisin matka, jonne ATR 72:lla teoriassa pääsisi?
“ATR 72-500 -konetyypin enimmäislentokorkeus on 7 620 metriä ja matkanopeus 463 km/h. Tällä hetkellä Tromssa ja Bergen ovat kauimmat kohteet, jonne täydellä koneella pääsemme. Mutta jos matkustajia olisikin kyydissä vain puolet, ATR:llä voitaisiin päästä jopa Välimerelle asti. Kahden vuoden välein ATR-koneet käyvät kolmen viikon raskashuollossa eli isommassa huollossa Sloveniassa, jonne lennot lennetään siirtolentoina eli tyhjinä. Pienemmät linjahuollot teemme Helsinki-Vantaalla.”
6. Mitä uniikkia tai minkälaisia erityisominaisuuksia ATR 72-500 -koneissa on?
“ATR on itsenäinen kone: sillä on peruutusvaihde ja omat portaat, eikä se käytännössä tarvitse mitään maakalustoa lentoasemalta. Kiitotieltäkään ATR ei vaadi paljoa pituutta – melkein kaikille ATR-koneille riittää 1 500 metriä – eikä kone tarvitse leveyttäkään kuin 30 metriä.
Kotimaan lentojen ja muiden lyhyiden lentojen lentäminen ATR 72 -koneilla on erittäin polttoainetehokasta. Kone kuluttaa täydessä kuormassa vain 2,5–3 litraa polttoainetta sataa henkilökilometriä kohden, mikä on vähemmän kuin useimmat henkilöautot.
Keskimäärin yksi Finnairin ATR lentää päivässä noin kahdeksan lentoa, mutta on myös ollut päiviä, jolloin yksi ATR on tehnyt yhteensä jopa 14 lentoa. Melkein 30 prosenttia Finnairin päivittäisistä lennoista liikennöidään ATR-koneilla. Vaikka ATR on kooltaan pieni, se voi kuitenkin lentomääränsä vuoksi kuljettaa päivässä matkustajia yhtä paljon kuin yksi Airbus A350.”
7. Käytetäänkö ATR 72 -koneissa jotain sellaista teknologiaa, mitä muissa koneissamme ei ole?
“ATR-kone on vanhemman teknologian kone. Siinä missä muiden koneiden ohjainpintoja ohjataan elektronisesti (Fly-by-Wire), ATR:ssä lentäjien ohjausliikkeet välitetään mekaanisesti vaijereita pitkin. ATR-potkuriturbiinikoneen lentäminen on siis paljon enemmän ‘perinteistä’ lentämistä.”
8. Minkälaiset moottorit kyseisissä koneissa on?
“ATR 72-500 -koneissa on Pratt & Whitney Canadan PW100 -sarjan moottorit. Malliltaan ne ovat PW127M:t. Moottorit pyörittävät kuusilapaisia Hamilton Sundstrand 568F -potkureita.”

9. Mitä et usko asiakkaidemme tietävän kyseisestä konetyypistä?
”ATR:n oikeassa potkurissa on potkurijarru, jonka avulla potkuri voidaan pysäyttää, vaikka moottori pysyy käynnissä. Näin koneen maassa ollessa voidaan tuottaa sähköä ja pitää ilmastointi käynnissä. Kyseessä on niin kutsuttu Hotel Mode.”
10. Jakaisitko vielä jonkin mieleeenpainuvan hetken ATR 72 -konetyyppiin liittyen?
“Olin vetovastuussa vuosina 2019–2020 toteutetussa matkustamouudistus- ja maalausprojektissa. Koneisiin vaihdettiin uudet istuimet, ja ne muokattiin sisältä Finnairin brändin näköisiksi. Myös ruumatiloja suurennettiin, ja koneet maalattiin ulkopuolelta Finnairin muiden koneiden mukaisiksi.
Ensimmäinen uusittu kone saapui yön pimeydessä Tallinnasta Helsinkiin, ja se tuotiin suoraan sisälle Tekniikan halliin. Olimme onnistuneet pitämään muokkausprojektin hyvin salassa, eikä siitä oltu julkaistu yhtään kuvia etukäteen. Lento saapui Helsinkiin suunniteltua myöhemmin, mutta sen ansiosta koneen näki ensimmäiseksi oma henkilöstömme.”