Helsingistä New Yorkiin ja takaisin: 48 tuntia matkustamohenkilökunnan mukana

Asta Buchanan, Cabin Crew Member

Vaikka työvuoroni alkaa vasta maanantai-iltapäivällä, valmistautuminen lähtöön käynnistyy jo vuorokautta aiemmin. Otan matkalaukut esiin ja tarkistan kohteen sään. New Yorkiin on luvattu 35 astetta, joten pakkaan kevyitä vaatteita ja perustarpeet. Tarkistan vielä asiakirjat, sillä ilman passia ja viisumia työpäivä päättyisi ennen kuin se ehtisi alkaa. Siirrän pakatut laukut autoon odottamaan. Ennen lähtöä ehdin tehdä viime hetken kotiaskareet ja viettää hetken perheen kanssa.

Maanantaina ajan kentälle hyvissä ajoin. Noin puoli tuntia ennen vuoron alkua jätän laukkuni ruumaan, ja pian samalle asialle saapuu kaksi kollegaani samalta lennolta. Kuljemme yhdessä henkilökunnan turvatarkastuksen kautta passintarkastukseen. Helsinki-Vantaalla riittää vilskettä, ja puheensorina kantaa joka suunnasta. 

Kokoonnumme koko lennon henkilöstön voimin portille 52. Esittäydymme ja kättelemme niin matkustamohenkilökunnan kuin lentäjienkin kesken. Osa meistä on vanhoja tuttuja, osa lentää yhdessä ensimmäistä kertaa. Suuntaamme kohti Yhdysvaltain itärannikkoa A330-koneella, yhteensä 11 hengen tiiminä: kolme lentäjää ja kahdeksan matkustamohenkilökunnan jäsentä. Vaikka monet meistä tapaavat vasta lähtöportilla, yhteinen sävel löytyy yleensä nopeasti. Niin käy tälläkin kertaa, jo matkustajasillalla. 

Valmistautuminen lähtöön 

Lennolle ilmoittautumisen jälkeen ensimmäinen tehtäväni on osallistua purserin pitämään briefaukseen. Tiiviin seitsemän minuutin aikana käymme läpi turvallisuusasiat, omat vastuualueemme ja lennonaikaisen palvelun. Saamme myös lentäjien terveiset. Lentoaikaa on tasan kahdeksan tuntia, ja toisen tarjoilun tienoilla on luvassa lievää turbulenssia risteävän liikenteen vuoksi.

Sekä menomatkalla New Yorkiin että paluulennolla Helsinkiin vastuullani on kolmas ovialue edestä laskettuna, koneen vasemmalla puolella. Purseri jakaa positiot eli vastuualueet virkaiän perusteella, ja jokaisella on omat erityispiirteensä. Minun osaltani lähtövalmistelut tarkoittavat, että tarkistan oman alueeni turvavälineet ja avustan business-luokan valmisteluissa. Kolmansien ovien alueesta vastaamme yhdessä oviparini kanssa, joten teemme työtä tiiviisti rinnakkain.

Kun matkustamon pohjatyöt ovat valmiit, on aika toivottaa matkustajat tervetulleiksi. Ohitseni kulkee ihmisiä, joiden kanssa vaihdan tervehdyksen hymyn kera. Matkatavarat asettuvat paikoilleen, matkustajat omilleen, ja pian purseri kuuluttaa, että kaikki ovat kyydissä. Ovi suljetaan. Matka Atlantin yli voi alkaa. 

Ennen liikkeellelähtöä matkustamon on oltava valmis. Jokaisella meistä on oma osansa siinä, että asiat etenevät sujuvasti. Minun tehtäväni on varmistaa, että varauloskäyntini vieressä istuvat matkustajat tuntevat oven käyttöohjeet ja tietävät pitää ovialueen vapaana nousun ja laskun ajan. Kun turva-asiat on käyty läpi, kaikki istuvat aloillaan ja hyllyt on suljettu, ilmoitan oman ja oviparini alueen olevan valmis. 

“Cabin crew, take your door positions. Cabin crew, arm your doors and cross-check.” 

Kone nytkähtää liikkeelle. Purseri kehottaa kuulutuksella “armaamaan” varauloskäynnit, eli kytkemään oven hätäliukumäen käyttövalmiiksi. Jos kone jouduttaisiin evakuoimaan, liukumäki avautuisi nyt oven mukana. Vaihe on turvallisuuden kannalta tärkeä, joten tarkastamme sekä oman että oviparin oven. Matkalla kiitotien päähän näytöillä pyörii turvademo, ja esittelemme matkustajille lähimmät hätäuloskäynnit. Ennen lentoonlähtöä teemme vielä viimeisen tarkastuksen. Ovatko turvavyöt kiinni, ikkunasuojat auki, matkatavarat paikoillaan, käsinojat alhaalla ja selkänojat ylhäällä? Etenemme oviparini kanssa alueemme läpi ja nyökkäämme toisillemme. Kaikki kunnossa. Asetun ”jumpparille” eli omalle istuimelleni ja ilmoitan purserille, että olemme valmiita. 

Ruokaa, juomaa ja lepoa 

Jätämme aurinkoisen Helsinki-Vantaan taaksemme ja nousemme pilvien yläpuolelle. Nousun aikana kertaan mielessäni turvallisuusasioita: kuinka operoisin ovea hätätilanteessa, mistä löytyy lähin palosammutin, onko lähellä apua tarvitsevia matkustajia. Kun turvavyön merkkivalo sammuu, vaihdan jakun essuun. On aika tarjoilla matkustajille syötävää ja juotavaa.

Neljännen oviparin kollegat ovat valmistelleet tarjoilua jo maassa. Edellisestä kaukolennostani on aikaa kokonaisen hoitovapaan verran, joten etsin vielä monen tavaran paikkaa ja kyselen kollegoilta tarjoilun yksityiskohtia. Apua saa epäröimättä. Yhteistuumin valmistuvat sekä juoma- että ruokakärryt, ja tarjoilu voi alkaa. 

Viemme kärryt ensin koneen keskiosaan, Premium Economy -luokkaan. Kollega on jakanut kuumat pyyhkeet, ja me tarjoilemme pientä purtavaa ja juotavaa. Pääruoaksi on tarjolla joko härkää stroganoff-kastikkeessa tai grillattua kananrintaa. Molempia pyydetään tasaiseen tahtiin, ja jätämme matkustajat aterioidensa ääreen. Verhon takana, economyluokassa, on tarjolla kanaa hapanimeläkastikkeessa.

Tarjoilun lomassa ehdimme jutella matkustajien kanssa. Saan kuulla monenlaisia tarinoita, ja olla hetken osana heidän matkaansa. Ruokailun jälkeen siivoamme matkustamon: keräämme roskat, pinoamme tarjottimet ja lajittelemme pullot ja tölkit kierrätykseen. Sitten ehdimme syödä itsekin.

Vaikka pohjoinen aurinko paistaa yhä korkealla, monet matkustajat ovat vetäneet ikkunasuojukset alas ja sulkeneet silmänsä. Tarjoilujen välissä on myös meidän aikamme levähtää. Pitkillä lennoilla lepovuorot jaetaan tasan, jotta jokainen ehtii kerätä voimia. Tällä kertaa olen vuorossa ensimmäisenä ja suuntaan kolmen kollegan kanssa lepotilaan. Jokaiselle on oma soppi, jossa voi sulkea silmänsä ja yrittää tavoittaa unta.

En tällä kertaa nukahtanut, mutta vajaan puolentoista tunnin paikallaanolo teki hyvää. Lepovuoron päätteeksi on vaihdon aika. Toivotamme kollegoille hyviä unia ja otamme vastuun matkustajista ja matkustamosta. Kierrämme matkustamossa tarjoamassa vettä, huolehdimme vessojen siisteydestä ja viemme matkustajille heidän tilaamansa juomat ja syötävät. Tekemistä riittää, ja hyvä niin, sillä tässä vaiheessa lentoa voisi helposti alkaa väsyttää. 

Turvavyöt kiinni ja ikkunasuojukset ylös: aika valmistautua laskuun 

Lento on sujunut joutuisasti, ja New York on enää muutaman tunnin päässä. Valmistelemme toista tarjoilua, kunnes on aika herättää kollegat ja siirtyä kärryjen kanssa käytäville. Premium Economy -luokassa tarjoilemme juustopatongin kanalla, economyluokassa on monipuolinen juomavalikoima ja syötävää maksua vastaan. Moni matkustaja paljastuu viimeistään nyt mustikkamehun ystäväksi, ja osa pyytää toisenkin lasillisen.

Kun matkustamo on siivottu toisenkin tarjoilun päätteeksi, määränpää on jo lähellä. Essu jää laukkuun paluulentoa odottamaan, ja puen jakun takaisin ylleni. Kapteeni sytyttää turvavyön merkkivalon, ja alamme valmistella matkustamoa laskuun. Kun viimeisetkin ikkunasuojat ja selkänojat on nostettu ja matkatavarat työnnetty edessä olevan istuimen alle, on meidänkin aika istua paikoillemme. Ilmoitan purserille, että kolmosovien alue on valmis. Toivotamme toisillemme happy landings ja suljemme linjan. Kiristän turvavyöni ja kertaan äänettömästi samat turva-asiat kuin nousunkin aikana. 

Tervetuloa New Yorkiin 

Kahdeksan tuntia on kulunut nopeasti, jaettujen ajatusten, naurun ja tarinoiden parissa. Olemme portilla. Purserin kuulutuksen myötä ovet on ”disarmattu”, eivätkä hätäliukumäet enää avaudu ovien mukana. On aika hyvästellä matkustajat. Toivotan hyvää matkaa pariskunnalle, joka on menossa lastenlastensa luo, ja onnea urheilijalle, joka on tulossa kilpailemaan omassa lajissaan. Pian koko matkustamo on tyhjä. Jäljellä olemme vain me, matkustamohenkilökunta. Avaamme matkatavarahyllyt ja tarkastamme, ettei kukaan unohtanut mitään.  

Kokoonnumme koko tiimin kesken matkustajasillalle ja käymme lyhyesti läpi lennon tunnelmia. Kello tikittää Suomessa jo aamuyön tunteja, ja sen huomaa: väsymys alkaa painaa. Puolen vuorokauden jälkeen on hyvä hengittää taas ulkoilmaa, vaikka New Yorkin toukokuinen ilta on kuuma ja kostea. Kun hotellikuljetuksen bussin ovet sulkeutuvat ja turvavyöt napsahtavat kiinni, annan itselleni luvan nojata penkkiin. Matkalla kentältä hotellille kaupunki vilisee ikkunan takana. Liikenne hidastaa menoa, ja ehdin nyt katsella katuja rauhassa. 

Sovin kollegan kanssa tapaamisesta myöhemmin illalla. Haemme vielä siivut pizzaa, ennen kuin on aika käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Unta riittää kuudeksi tunniksi, sillä sisäinen kelloni on vielä Suomen ajassa. Puoli seitsemältä luovutan, ja lähden kaupungille.  

Päiväni kuluu paitsi läheisissä kaupoissa, myös West Villagessa ja keskikaupungilla käyskennellen. Palaan iltapäivällä hotellille ja yritän vielä levätä vielä hetken ennen edessä olevaa työyötä. Ehdin vain torkahtaa, kun on jo aika nousta, pukea virkapuku ylle ja letittää hiukset. 

Kotimatka, paras matka  

Kello on Suomessa aamukolme, kun istun hotellin aulassa yhdessä muun matkustamohenkilökunnan ja lentäjien kanssa. Matkalla hotellilta lentokentälle aurinko laskee. Jätämme ruumassa kuljetettavat laukkumme virkailijoille ja siirrymme portille, jossa tuttu lentokone odottaa meitä.  

Paluulennon työtehtävät ovat samanlaiset kuin menolennonkin: eroina ovat ainoastaan toisinpäin olevat lepovuorot ja se, että päivänvalon sijasta lennämme suuren osan lennosta pimeässä. Suuri osa matkustajista nukkuu, joten lento on verkkaisempi kuin eilinen. Pian on taas aika hyvästellä matkan aikana tutuiksi tulleet matkustajat.