Virkapuvut vuosien varrella

Suunnittelijat: Marke Jalkanen ja Harriet Gripenwald, Marimekko

Vuoden 1975 alusta otettiin käyttöön beige virkapuku, johon kuului bleiserimallinen jakku ja alaspäin viistottu hame. Värikkyyttä asuihin toivat huivit, solmiot ja sateensuojat, joiden raidoissa toistuivat beige, vihreä sekä punainen. Värivalintoihin vaikutti uuden DC-10:n ruskeaan soinnutettu sisustus yhdessä aikaisempien koneiden sisustusvärien kanssa.  

Matkustajilta oli saatu kritiikkiä edellisestä puvusta ja sininen haluttiin korvata valoisammalla vaaleanruskealla. Manttelit olivat tummanruskeat, trenssityyliset ja niihin kuului lämmin irrotettava vuori. Talviaikana käytettiin edelleen turkispäähineitä.  

Stuerteilla puku oli tummanruskea, ja siihen kuului takki, housut ja tarjoiluliivi sekä ruskea puuvillatrikoinen paita. Lisäksi pukuun kuului kravatti, jossa toistuivat emäntien huivin värit. Hattu oli tummanruskea venäläismallinen turkislakki. Emäntien minkkihattu oli malliltaan baretti. Lentoemäntien jalkineet olivat Pertti Palmrothin suunnittelemat: keskiruskea, yksinkertaisen tyylikäs avokas kesäkauteen ja kasakkamallinen saapas talvikauteen. Myös laukut olivat ruskeat.  

Valmistaja: Stockmann 

Suunnittelija: Kari Lepistö 

Asun inspiraationa oli ensimmäinen kuulento ja siihen kuului sininen jakkupuku ja takki sekä hopean värinen pusero. Kesäkäytössä yhdistelmään kuului terhakka lakki, jossa oli korkea, urheilullinen pystylieri. Talvella emännillä oli käytössä minkkilakki, jota käytettiin koko talven, myös aurinkoreiteillä. Samana vuonna käynnistettiin Finnairin ensimmäinen lento Amerikkaan. 

Matkustamohenkilökunnan oman lehden Cabin Informationin mukaan suomalaisesta Saga-minkistä valmistettu hopeanharmaa minkkilakki edusti pientä tuulahdusta arktisesta maasta ja kertoi omaa kieltään Finnairin pohjoisesta sijainnista ja Suomen eksoottisesta ilmastosta.  

Hopeinen pusero oli käyttöominaisuuksiltaan epäkäytännöllinen. Se oli pestävä kemiallisesti ja vesitahrat näkyivät kankaan pinnassa, lisäksi hopea kului pesujen myötä vähitellen pois ja paidasta tuli lähes läpinäkyvä. Korvattiin myöhemmin hopeaneuleella.  

Stuerttien asun oli suunnitellut yhtiön oma stuertti Harry Abrahamsson. Puku oli sininen pystykauluksinen villakangaspuku, johon oli yhdistetty hopeanharmaa lurex-poolopaita sekä mantteli. Puvun materiaali oli sama kuin emännillä. 

Puvun vaatturina toimi Harjun Pukimo ja puseron ompeli Tricol Oy. Laukun valmisti Mallilaukku Oy, käsineet Kurikan Lakkitehdas ja kengät Pertti Palmroth. 

Suunnittelija: Marianne Stenin

Toukokuussa 1981 otettiin käyttöön kesäasu, johon kuului sininen tai punainen lievästi kellotettu hame ja pitkä jakku kevyestä kotimaisesta Vuokko-villakankaasta. Asun värejä sai käyttää ristiin, mutta monet suosivat yhtenäistä väritystä, niin kutsuttu “total look”. Tarjoillessa suojana oli mustavalkoraidallinen Vuokko-puuvillaesiliina.

Asut olivat Marianne Stenin suunnittelemat ja saman kevään Revontuli-sarjaa. Virkapukuun kuului sekä takki että leninki. Leninkiin oli tehty joitain muutoksia Finnairin toivomusten mukaan. Se oli vyötärön kohdalta kaarevin leikkauksin muotoiltu malli, jossa oli pieni pystykaulus ja hyvin lyhyet hihat sekä vetoketju selkäpuolella. Takki oli kaksirivinen trenssitakki, etukappaleistaan pituussuuntaisin saumoin muotoiltu ja varustettu kauluksella, jonka voi kiinnittää joko napein pystykaulukseksi tai pitää myös avonaisin kääntein. Takissa oli vyö ja kiristyslenkit hihoissa.

Materiaalina Gwendacril-jersey ja väreinä oli joko puhdas kirkkaanpunainen tai royalin sininen. Asuun kuului myös kolmivärinen, sinipunavalkoinen huivi. Stuerteilla oli tummansininen kesäpuku Kestilä, joka oli villaa ja polyesteriä. Kauluspaidat olivat puuvillaa, valmistajana Pallo-Paita.  

Suunnittelijat: Matti Seppänen ja Finnairin virkapukutoimikunta

1980-luvulle tyypillinen tummansininen kävelypuku, johon kuului kaulukseton jakku ja valkoinen huivikauluksinen pusero. Asuun kuului Finnair-aplikoitu Marja Kurjen luonnonvalkoinen huivi tai kirjava “koketeeraushuivi”. Virkapuku oli suunniteltu talvikäyttöön, lisänä mustat asusteet sekä minkkihattu. 

Ateljeevalmisteinen

Ensimmäinen virkapuku aikana, jolloin lentoemäntiä oli vain kuusi. Ateljeevalmisteinen kävelypuku, jonka helman korkeus, jakun tyköistuvuus ja olkatoppaukset olivat helposti muokattavissa ajan henkeen. Puku oli tummansininen ja sitä koristi Aero Oy:n kyyhkysmerkki rinnassa sekä kultaiset leijonanapit. Puku oli käytössä aina vuoteen 1969 asti.  

Puku tilattiin Stockmannin miesten tilauspukimon räätäliltä ja Bally-remmikengät hankittiin Oldenburgin kenkäkaupan kautta. Suomessa oli saatavilla vain keinovillasukkia, joten lentoemännät joutuivat hankkimaan kykynsä mukaan nailonsukkia joko mustasta pörssistä tai Ruotsista.  

Virkapuvun leijonanapit olivat yhteneväiset oikeiden kenraalien virkapuvun nappien kanssa itsensä pääjohtaja, kenraali Grandellin määräyksestä. Suikassa oli kultapunokset. Lisäksi virkapukuun kuului vaaleanharmaa paitapusero sekä vaaleansininen esiliina. Kauluspaita vaihdettiin myöhemmin vaaleansiniseksi lyhythihaiseksi puseroksi, jossa oli lyhyt vetoketju takana ja Finnair-logo vasemmassa rinnassa.  

Ensimmäiset stuertit astuivat Aero Oy:n palvelukseen vuonna 1959. Heidän virkapukunsa oli sama kuin lentäjillä. Vain kokardi ja virkamerkit olivat erilaiset.  

Suunnittelija: Anna-Kaisa Huttunen

Vuoden 2002 keväällä otettiin käyttöön uusi virkapuku. Puku oli tummansininen jakkupuku hameella tai housulla. Lisäksi oli vaaleansinisestä kankaasta valmistettu pusero sekä vaaleansininen tarjoiluliivi, pieni sininen essu ja kesäasu. Napit sekä virkamerkit olivat platinanväriset.  

Pukuun kuului 24 osaa: naisille 16 ja miehille 8. Osat olivat yhdisteltävissä ja suunniteltu kolmelle eri vartalotyypille. Pukuun kuului kauluksellinen lyhyt jakku tai kaulukseton pidempi jakku, vaaleansininen mekko sekä paratiisihuivin uusi sininen versio. Stuerteille oli 1- tai 2-rivinen takki, ruudullinen solmio, liivi ja puoliesiliina.  

Suunnittelija: Tuula Korkama-Bonnefond

Raikkaat tricolour-virkapuvut otettiin käyttöön vapunpäivänä 1987. Pukuun kuului sinipunavalkoraidallinen pohjepituinen hame ja lyhythihainen kauluspusero, sininen jakku ja vaaleansininen rusettihuivi. Värikäs Folk-tyylinen kesäasu ei ollut kovin suosittu henkilökunnan keskuudessa.  

1980-luvun lopun värikäs Folk-tyylinen kesäasu ei ollut kovin suosittu matkustamohenkilökunnan keskuudessa ja sai lempinimekseen mm. “epilepsia-asu” ja “patja”. Asu myös sekoitettiin maailman kentillä brittiläisiin ja amerikkalaisiin lentoyhtiöihin. 

Suunnittelija: Pentti Rinta, Marimekko

Vuoden 1976 Finn Hostess asuun kuului vaaleansininen paita ja sininen kukallinen täyspitkä kietaisuhame. Asun kanssa käytettiin Björn Weckströmin suunnittelemaa hopeakorua, jonka teemana oli “ihminen tarvitsee ihmistä”.  

Vuonna 1969 alkoivat New Yorkin lennot. Samalla koneisiin nousi uusi ammattiryhmä, Finn Hostess. Käsitteen ideointi oli päälentoemäntä Anja-Brita Huttusen ja hän toimi myös kurssin ohjaajana. Ensimmäisellä kurssilla oli 18 vähintään viisi vuotta palvellutta lentoemäntää. Tarkoituksena oli antaa uutta, erilaista ja paremmin kansainvälisten matkustajien vaatimuksia vastaavaa palvelua. Asu vaihtui vuosittain keväällä, kilpailuna vaateteollisuudelle kuka sai vaatettaa Finn Hostessit, näin haluttiin tehdä tunnetuksi suomalaista vaateteollisuutta ulkomailla. Finn Hostessit olivat samalla suomalaisen vaateteollisuuden mannekiineja.  

Finn Hostesseille hopeiset korut suunnitteli Björn Weckström. Korut oli suunniteltu ikonisen Silver Space -tuotannon pohjalta kuvaamaan ihmistä vieraissa olosuhteissa. Korujen teemana oli “People need people” (ihminen tarvitsee ihmistä). Björn Weckströmin suunnittelema ikoninen Avaruushopea-kokoelma sai alkunsa vuonna 1969, kun Neil Armstrong käveli ensimmäisenä ihmisenä kuussa.

Suunnittelija: Kari Lepistö

Vuonna 1973 käyttöön otettiin Vuokon kesäpuku, materiaalina villa, johon kuului keltaiset tai vihreät jakkupuvut sekä puvun väriset lippikset. Huivi oli vihreäsiniraidallinen ja muut asusteet mustat, kuten laukku, kengät ja hansikkaat. Puku oli käytössä vuosina 1973–74 sekä vuoden 1975 kesäapulaisilla.

Urheilumallisen kesäpuvun materiaalina oli villa ja pusero oli puuvillaa. Hattu oli suunnittelija Kari Lepistön aiempaa mallistoa. Asun esiliina oli tummansininen, ns. takkimalli, hihaton ja pyöreäaukkoinen.

Valmistaja: Vuokko